Talviköyhyys – mitä se voi olla?
Se on uutta tutkimustietoa, uutta tietoa vanhojen ihmisten elämästä ja työstä.
Se tosin tuo mieleen vanhan laulun sirkasta ja muurahaisesta. “Kuka kesällä asuu?” kysyy huoleton sirkka, soittaa ja laulaa sydämen kyllyydestä, kunnes julma talvi tulee. Mutta tutkimuksen talviköyhyys ei todenna laulua, ei kerro huolettomista kesän nauttijoista. Se kertoo hyvin haastavalla tavalla vanhojen ihmisten elämisen ehdoista kaukana Keski-Aasiassa ja heidän työtaakastaan.
Tilastoissa katsotaan yleensä keskiarvoja. Tiedämme keskimäärin hyvin paljon maailmasta ja Suomesta: paljonko keskimäärin perheillä on lapsia, mikä on Euroopan unionin keskimääräinen tilanne, paljonko väestöstä lasketaan olevan Euroopan unionin köyhyysrajan alapuolella, ja monia muita asioita. Emme ole tottuneet erittelemään vuodenaikoja, vaikka talous kulkee nykyisin kvartaaleissa.
HelpAge International on kansainvälinen vapaaehtoisjärjestö, joka tukee ikäihmisiä. Sen toimet ulottuvat maailman eri osiin. Järjestön eräänä aluejohtajana toimii suomalainen Eppu Mikkonen-Jeanneret. Epun toimipiste on sijainnut pari viime vuotta Kirgisiassa Keski-Aasiassa. Me olemme seuranneet viime vuoden aikana Kirgisian vallanvaihtoa ja mellakoita televisiosta, Eppu taas vanhojen ihmisten arkista elämää paikan päällä.
Kirgisiassa on väestöä suunnilleen yhtä paljon kuin meillä, pinta-alaa puolet Suomesta. Suuri osa maasta on vuoristoa, joka yltää yli seitsemäntuhannen kilometrin korkeuteen. Viljelymaata on vähän, suurin osa maasta on laidunta, mutta paimentolainen elämäntapa on jäänyt. Ihmiset asuvat kaupungeissa, pääkaupunki Biskek on Helsingin kokoluokkaa.
Vanhojen ihmisten elämää leimaa suuri vaihtelu vuodenajan mukaan. Talvet ovat armottomia, kesät kuumia. Juuri täällä tulee talviköyhyys vastaan. Jos katsotaan ihmisten elämän ja toimeentulon keskiarvoja, kaikki näyttää tasaisen köyhältä. Mutta kun HelpAgen vapaaehtoistyöntekijät menivät kyliin ja kuuntelivat vanhojen ihmisten kokemuksia elämästä, kuva muuttui kokonaan. Esiin tuli talviköyhyys. Vuodenaikojen vaihtelu näkyy paljaana ihmisten elämässä.
Kesällä vanhat ihmiset selviävät joten kuten, vaikka eläkkeet ovat pieniä. Kaikki kynnelle kykenevät lähtevät sesonkitöihin; rakennuksille, pelloille, laitumille. Lapset jätetään vanhusten hoidettaviksi. Aika monella on pikkuruinen palsta, jota voi viljellä. Saadaan vähän perunaa ja porkkanaa, ehkä kaaliakin. Talvella on tilanne toinen. Sesonkityöt loppuvat, monet palaavat takaisin vanhojen vanhempien luokse. Energian hinta nousee. Ruoan hinta nousee. Ruokittavia on enemmän.
Talviköyhyys merkitsee, että vanhat pelkäävät talven tuloa. Talvi on Kirgisiassa kylmä ja tuulinen, kylmyys painaa elohopeaa pitkään -20 asteeseen celsiusta ja siitä allekin. Eläkkeet eivät riitä lämmön ylläpitämiseen kodeissa, joista osa on sähkölämmitteisiä, osa lämmitetään koksilla tai puilla. Joskus lämpöä on varaa pitää päällä vain muutama tunti, joskus eletään vilttien peitossa. Talvisin asunnoissa voi olla alle kymmenenkin astetta lämmintä. Ruokaan riittää entistä vähemmän rahaa. Elintarvikkeiden hinnat ovat korkealla. Monesti perheissä on vain teetä ja leipää tarjolla. Tee kasvaa näillä rinteillä, mutta sen tanniini saa vatsan oireilemaan, jos muuta ravintoa ei ole tarjolla.
Kun kuulin tästä, muistin 1980-luvun kollegani Zoja Puhovan, sosiaalihallinnon johtajan Neuvostoliitosta. Hän oli ponteva ja edistyksellinen nainen, joka halusi toimia laajan maansa parhaaksi. Vaikeuksia oli yllin kyllin, erityisesti vanhojen ihmisten elämä huoletti häntä. “Vanhat naiset selviytyvät kylläkin aina”, hän kertoi murheellisena. “Kesällä he kuivattavat ruisleipää kuutioiksi auringossa. Talvella he kostuttavat nämä kivikovat leipäpalat kuumassa vedessä, jotta saavat syötävää”. Tuota hyvää, meistä aina herkullista leipää, jota ryssänlimpuksikin nimitettiin, oli todella silloin yllin kyllin saatavana olemattomaan hintaan. Nyt Bishkekin mummot joutuvat turvautumaan markkinahintaiseen leipään.
Vanhat naiset ylläpitävät edelleen Keski-Aasian yhteiskuntia. He huolehtivat lapsenlapsistaan niin kuin lapsistaankin ja sinnittelevät vaikeissa olosuhteissa. Heitä voisi kuvata kansansa tarvitsemiksi vapaaehtoistyöntekijöiksi. HelpAge International kehittelee heidän kanssaan ja heidän avukseen uusia keinoja, miten selvitä tästäkin talvesta.
Kirjoittaja: Vappu Taipale, Vanhustenhuollon Uudet Tuulet 1/2011, ilm. 4.2.2011
